Älysopimus, eli smart contract, viittaa yleisimmin lohkoketjuteknologiaan perustuvaan sopimukseen. Sopimusehdot ja täytäntöönpano on automatisoitu siten, että mikäli esimerkiksi sopimusehtojen mukainen kauppahinta jätetään maksamatta, ei tilattua tuotetta toimiteta.
Lohkoketjuun perustuvia älysopimuksia voi olla ainakin kolmea eri tyyppiä:
1. yksinkertaiseen koodiin perustuva toiminto, jossa ei ole varsinaisia sopimuskumppaneita, eikä se siten muodosta oikeudellisesti sitovaa sopimusta;
2. sopimus, jossa on osapuolet, ja joka lähtökohtaisesti voi olla myös oikeudellisesti sitova sopimus; ja
3. varsinaista älyä sisältävä sopimus, jossa on hyödynnetty tekoälyä esimerkiksi sopimusehtojen valinnassa ja muotoilussa.
Älysopimuksia ei ole erikseen säädelty, vaan niiden oikeudelliseen sitovuuteen sovelletaan mitä sopimuksista yleensä on laissa määrätty. Älysopimus on siten lähtökohtaisesti sitova kun sopimuksella on oikeustoimikelpoiset osapuolet joiden tarkoituksena on ollut solmia heitä sitova sopimus.